Ar­kis­to

Näkövammaisten kirjastoyhdistys 120 vuotta

Teksti: Jyrki Rajala (Kajastus 2/2010)

Aprillipäivänä 1.4.1890 kokoontui 17 naista Fabianinkadulla sijaitsevaan asuntoon senaattori Leo Mechelinin tyttären Celyn kutsumana. Tällöin päätettiin perustaa yhdistys nimeltään "Böcker åt de blindas - kirjoja sokeille". Yhdistyksen tarkoituksena oli sen sääntöjen mukaan "avata kirjallisuuden aarreaitta sokeille jäljentämällä tavallisesta kirjoituksesta sokeainkirjoitukseksi sellaisia kirjallisia teoksia jotka kiinnostavat sokeita ja joista on heille hyötyä". Yhdistyksen jäseneksi pääsi, jos sitoutui vuoden loppuun mennessä jäljentämään kirjan pisteille käyttäen Louis Braillen kehittämää järjestelmää. Yhdistyksen säännöt olivat suhteellisen tiukat, sillä siitä ei voinut erota muuta kuin vuosikokouksessa.

Kun teoksia oli jäljennetty riittävä määrä Kirjoja sokeille-yhdistys perusti lainakirjaston vuonna 1894. Tällöin kirjoja oli mahdollisuus tilata myös Helsingin ulkopuolelle maksua vastaan. Yhdistys ja sen ylläpitämä kirjasto toimi aluksi laittomana, sillä autonomisessa suomessa ei saanut perustaa yhdistyksiä ilman lupaa. Luvan myönsi keisari ja myöhemmin senaatin talousosasto. Yhdistys päätti myöhemmin rekisteröityä ja toimintaa voitiin jatkaa laillisesti.

Kirjasto toimi Sokeain ystävien sokeainkodissa vuoteen 1906 saakka jolloin Eläintarhaan valmistui uusi kirjastotalo. Talo oli käytössä vuoteen 1972 saakka, jolloin siirryttiin isompiin Mäkelänkadun toimitiloihin..

Yhdistys ylläpiti kirjastoa lähes 90 vuotta ja vuonna 1978 Sokeain kirja ja ääninauha ry:n henkilökunta siirtyi kokonaisuudessaan kirjastoon joka sitten siirtyi valtion ylläpitämäksi. Täten kirjaston talous saatiin vakaalle pohjalle. Samalla Kirjoja sokeille yhdistys muutti nimeään Näkövammaisten kirjastoyhdistykseksi.

Kirjaston siirtyminen valtiolle vaikutti kirjastoyhdistyksen toimintaan melkoisesti. Aikaisemmin sen voimavarat olivat menneet melkein kokonaan kirjaston toimintojen pyörittämiseen. Se jatkoi toimintaansa kirjaston tukiyhdistyksenä tarkoituksenaan lisätä näkövammaisten kirjallisuusharrastuksia ja se toimii myös lainaajien etujärjestönä. Yhdistys onkin järjestänyt yhdessä Näkövammaisten kulttuuripalvelun ja muiden näkövammaisjärjestöjen kanssa lukuisia kirjallisuusiltoja ja muita kirjallisuustapahtumia. Yhdistys on tukenut näkövammaisia kirjoittajia kustantamalla kirjojen painokuluista syntyneitä kustannuksia. Poliittisiin päättäjiin on pyritty vaikuttamaan kirjaston määrärahojen supistuessa. Osittain tässä työssä on onnistuttukin.

1980-luvun lopulla Kirjastoyhdistyksen toiminta laajeni kehitysaputyöhön. Sambian Lusakaan rakennettavan näkövammaisten kirjaston suunnittelukustannukset maksettiin yhdistyksen varoista. Ulkoministeriön kehitysyhteistyöosasto hoiti varsinaisen rakennuskustannuksen. Neuvostoliiton hajottua eteläisen naapurimaamme Viron näkövammaisten järjestöt joutuivat pahaan pulaan. Yhdistys teki yhteistyösopimuksen Tartossa sijaitsevan näkövammaisten koulun kanssa tukemalla oppimateriaalin tuotantoa näkövammaisille oppilaille. Myöhemmin Viron valtio on siirtynyt tukemaan koulua.

2000-luvulla siirtyminen Daisy -kirjoihin aiheutti taloudellisia vaikeuksia monille Näkövammaisten keskusliiton aluejärjestöille. Kirjastoyhdistys on pyrkinyt ajanmukaistamaan aluejärjestöjen tuotanto-ohjelmia maksamalla osan kustannuksista. Näkövammaisten kirjastoyhdistys on myös liittynyt jäseneksi vuonna 2008 perustettuun Suomen Daisy-konsortioon, jonka tehtävänä on levittää Daisy- tietoutta maassamme. Suomen konsortiolla on täysjäsenyys kansainvälisessä Daisy- konsortiossa.

Yhdistys juhlistaa merkkivuottaan syksyllä järjestämällä 'juhlaseminaarin'. Seminaarissa tarkastellaan oman kirjaston merkitystä näkövammaisille ja kirjaston tilaa nyt.




Skannaus avaa näkövammaiselle kirjaston ovet

Teksti: Ari Lahtinen

Tietokoneeseen kytketty skanneri ja koneelle asennettu skannausohjelmisto ovat perusedellytys jotta näkövammainen pääsee käyttämään valtakunnallisten kirjastojemme kokoelmia täysipainoisesti.

Näkövammaisten kirjasto Celiassa (myöhemmin Celia) - vaikka sen kokoelmat ovatkin laajat ja kattavat - on kuitenkin vain murto-osa valtakunnallisten kirjastojen nidemääristä.

Kun tekniset perusteet ovat kunnossa, saadaan n. 200 sivuinen kirja luettavaksi alle kahdessa tunnissa ja nykyisen tekijänoikeuslain sen suodessa voidaan kirja jakaa kaikille halukkaille näkövammaisille.

Aiemmin skannauksen esteenä on saattanut olla se, että laitteet ovat olleet kalliita ja ohjelmat hankalia, mutta nykyään hyvälaatuisen skannerin saa alle 100 eurolla ja joidenkin mukana tulee myös tarvittava skannausohjelma.

Suurin este skannauksen yleistymiselle on nähdäkseni se, että tietoa ei ole levitetty tarpeeksi. Monet saattavat luulla että skannaus on mahdollista vain niille, jotka ovat virtuooseja tietokoneen käytössä. Tämä on vain legenda, sillä kun skannausohjelman asetukset on kerran laitettu kuntoon, skannautuu melkeinpä kirja kuin kirja ongelmitta ja nopeasti.

Olen Jörn Donnerin kanssa samoilla linjoilla kun hän sanoo: "Lukeminen kannattaa aina!", ja toivonkin että joku saisi tämän kirjoitukseni perusteella skannauskärpäsen pureman!

Kirjastoissa lukemattomia "lukemattomia" kirjoja

Kuten jo mainitsin, on valtakunnallisissa kirjastoissa suunnaton määrä kirjoja, joita ei Celiasta löydy. Monien kaupunkien kirjastojen tietokannat ovat nykyään näkövammaisille saavutettavissa internetin välityksellä ja jos ei oman lähikirjaston valikoimaa pystykään internetin kautta selaamaan, voi aina käyttää esimerkiksi Helsingin kirjaston tietokantaa kirjojen etsintään ja käydä sitten paikan päällä kysymässä kirjan saatavuutta. Celian valikoimaa pystyy myös tarkastelemaan internetin välityksellä, joten voi tarkistaa ettei ala skannaamaan kirjaa, joka on jo näkövammaisille saavutettavassa muodossa. Toisaalta löytyy myös niitä, jotka skannaavat kirjan silti, sillä niin kirjan saa luettavakseen nopeammin.

Ei silti sovi unohtaa, että vaikka internetin kautta kirjoja löytyy helposti, on kirjastovirkailijat loistavia lähteitä jos haluaa hypätä uusille luku-urille!

Mistä apua skannausharrastuksen alkuun?

Skannauksesta kiinnostuneen kannattaa liittyä keskustelemaan asiasta Näkövammaisten Keskusliitto r.y.:n (jäljempänä NKL) Mikrotietokoneet -keskustelualueelle. Sieltä saa varmasti vinkkejä ja opastusta alkuun ja jos harrastuksen päättää aloittaa, pääsee mukaan skannaajien omalle alueelle Skannaajat.

Vapaaehtoisten skannaajien piirissä on keskusteltu ohjeiden laatimisesta aloitteleville skannaajille, jotta mukaan pääsisi helpommin. Ohjeistuksessa olisi tarkoitus käydä läpi yleisimmät tavat skannata ja antaa vinkkejä kirjan korjauksen helpottamiseen.

Ohjeet valmistunevat vuoden 2006 aikana ja tulevat jakoon kaikille kiinnostuneille NKL:n Tiedonhallintapalvelun (jäljempänä THP) jakelujärjestelmän kautta.

Skannausprosessin kuvaus

Kirjoittajalla on käytössä Omnipage 12 -skannausohjelmisto. Jotkin alla kuvatut toiminnot eivät ehkä toimi muissa ohjelmissa samoin.

Kun kirja on pöydällä voidaan aloittaa skannaus. Suositeltavaa on skannata kirjan kannet väriskannauksena, sillä takakannen teksti voi muuten jäädä tunnistumatta. Itse kirjan skannaus onnistuu nopeimmin käyttämällä mustavalkoskannausta.

Skannausohjelma kannattaa säätää siten, että se aloittaa uuden sivun skannauksen tietyn sekuntimäärän jälkeen. Sivujen välissä oleva tauko lyhenee skannaustaitojen kehittyessä. Jossain vaiheessa skannerista riippuen voidaan tauosta luopua kokonaan ja skannaus tapahtuu silloin noin 200 sivun tuntivauhdilla. Keskimäärin kirjoissa lienee 350 sivua, joten tällöin kirjan skannaa puolessatoista tunnissa.

Kun esimerkkikirjan pituinen kirja on skannattu, laitetaan skannausohjelmisto tunnistamaan skannattu materiaali. Tämä vaihe kestää koneesta riippuen 15 minuutista yli tuntiin.

Tunnistuksen jälkeen teksti tallennetaan haluttuun muotoon. Yleensä käytetään joko Microsoft Word- tai Text-muotoa. Kummallakin muodolla on omat kannattajansa. Skannauksessa kirjan sivut tallentuvat kuvina tietokoneelle ja myös tämän ns. raakamuodon tallentaminen on mahdollista. Sen voi myöhemmin avata skannausohjelmassa ja tarkistaa skannatulta "lehdeltä" onko teksti tunnistunut oikein, vaikka kirja on jo aikaa sitten palautettu kirjastoon (tämä mahdollisuus tarvitsee kuitenkin jonkin verran näköä). Tämä ei useinkaan ole pakollista, sillä yleensä kirjan voi pitää lainattuna niin kauan kuin sen lukemiseen menee ja silloin voi skannata ongelmalliset sivut uudelleen.

Seuraavaksi alkaa projektin pisin vaihe, eli itse kirjan lukeminen. Jos kirjan skannaa vain omaan käyttöön, ei löydettyjä virheitä ole pakollista korjata, mutta jos aikoo laittaa kirjan jakoon muille, on virheiden korjaaminen suositeltavaa. Yleisimpien skannauksessa tapahtuvien virheiden etsintään käyttivät skannaajat ennen omia listojaan, mutta tätä vaihetta helpottamaan on tehty apuohjelma, joka käy tekstin läpi ja etsii sieltä yleisimmät virheet.

Kirjan läpiluvun jälkeen kirja on myös mahdollista oikoluettaa esimerkiksi Wordilla, jolloin kuuntelussa jääneet virheet usein löytyvät.

Kirja jakoon muille näkövammaisille

THP:n jakelujärjestelmän kautta kirja voidaan lähettää jakoon muille näkövammaisille. Kirjoja on mahdollista laittaa jakoon seuraavien lajiluokkien perusteella: 
- English books 
- Fantasia, lasten ja nuorten kirjat 
- Historia, muistelmat ja elämänkerrat 
- Jännitysromaanit 
- Kirjallisuustiede 
- Luonnontieteet ja lääketiede 
- Maantiede, matkat ja kansatiede 
- Muu kaunokirjallisuus 
- Novellit ja kertomukset 
- Psykologia ja filosofia 
- runot 
- Svenska böcker 
- Taiteet ja liikunta 
- Tekniikka 
- Tieteisromaanit 
- Uskonto 
- Yhteiskunta ja yleisteokset 
- Luokittelemattomat kirjat 
- Lehdet

Kuluvana vuonna 2005 saattaa vapaaehtoisten skannaajien lähettämien kirjojen määrä nousta yli 700 kappaleen, mikä on mielestäni kunnioitettava saavutus. Onhan tämä kuitenkin vain harrastetoimintaa. Celia tuottaa myös vuosittain suuren määrän kirjoja näkövammaisten saataville, mutta tämä vapaaehtoisten skannaajien lisä auttaa kokoelmien kasvattamisessa. Tämän toiminnan avulla on saatu monia sellaisia kirjoja näkövammaisille luettavaksi, joita kirjasto ei ehkä koskaan olisi tuottanut.

Tekstissä ei missään nimessä haluta väheksyä Celian toimintaa, vaan painottaa sitä, miten paljon vapaaehtoisella toiminnalla voidaan saada aikaiseksi.

Tekstissä olleet internet-linkit

Näkövammaisten kirjasto - Celia, http://www.celialib.fi/ 
Helsingin kaupunginkirjastojen www-sivut, www.helmet.fi 
Näkövammaisten Keskusliitto r.y., www.nkl.fi 
Näkövammaisten Keskusliitto r.y.:n Tiedonhallintapalvelun jakelusivut, https:// thp.nkl.fi
Artikkeli on kirjoitettu syyskuussa 2005