Laurin kirja 2024-ää­ni­kir­ja­kil­pai­lun voitti Ville-Juhani Sutisen Pa­ra­tii­sis­ta

Laurin kirja 2024 -ää­ni­kir­ja­kil­pai­lun voitti Ville-Juhani Sutisen teos Pa­ra­tii­sis­ta. Teoksen lukee Markus Niemi ja sen on kustantanut Into. 

Palkinto jaettiin suomalaisen kirjallisuuden päivänä 10. lokakuuta. Julkistusjuhla pidettiin kirjailijatalo Villa Kivessä Helsingin Linnunlaulussa. Juontajana toimi Seppo Puttonen ja musisoimassa oli Ari Talja.

Tämän vuoden voittajan valitsivat puheenjohtaja Gyöngyi Pere-Antikainen ja Laurin kirja -valintalautakunnan jäsenet Timo Karppinen, Eeva Korkala, Mauno Sirviö ja Nina Sääskilahti.  Ehdokasteoksia hyväksyttiin kilpailuun 27 kappaletta.  

Laurin kirja -äänikirjapalkinto on kokonaisuudessaan 6000 euroa, josta 3000 euroa sai teoksen kirjoittaja ja 3000 euroa äänikirjan lukija.

Näkövammaisten kirjastoyhdistyksen, Näkövammaisten Kulttuuripalvelun ja Näkövammaisten liiton palkinto jaettiin kolmannen kerran.

Laadukas äänikirja on painetun kirjan ääneen luettu versio, joka vastaa mahdollisimman hyvin alkuperäisen teoksen lukuelämystä.

Ville-Juhani Sutisen Paratiisista on näkövammaisista lukijoista koostuvan Laurin kirja -palkintolautakunnan mukaan upea, synkkyydessäänkin valovoimainen, hienovireinen ja kielellisesti loistelias historiallinen romaani. Se kertoo metsäsuomalaisista, uuden alun etsimisestä Pohjois-Ameriikan Uuden Ruotsin siirtokunnassa, kahden eri maailman kohtaamisesta, kolonialismin ja globaalin maailman synnystä, mutta ennen kaikkea ihmisen pyrkimisestä parempaan ja eteenpäin välillä siinä onnistuen ja toisinaan kompastellen. Lukija Markus Niemi välittää tarinan tunnelmat ja tilanteet aistikkaasti eläytyen, painottaen ja taukoillen, luentaansa kuitenkaan roolittamatta. 

1600-luvun marginaalin kaksi vähäväkistä, Sofie ja Lukki, asettuvat politiikan ja taloushistorian pyörteisiin lähtiessään ensimmäisessä siirtolaislaivassa Uuteen Ruotsiin nykyisen Delawaren alueelle. Luonnon ankaruus, taudit ja ihmisten kateuskin tuovat mutkia matkaan. Kristinusko ja taikuus elävät rinnakkain. Pappi Holmin ja intiaani Lenaben vuoropuhelu pohtii ansiokkaasti sitä, mikä on ylempi ja mikä on alempi ja kuka oppii keneltäkin. Paratiisi on paikka, jonne päästyään huomaa, että sitä ei olekaan. 

Tämän teoksen kohdalla lukemisen nautinto ei liity juonivetoisen tarinan seuraamiseen, vaan elävään ja ajallisesti monikerroksiseen kieleen, sen pysähdyksiin, havaintoihin, näkymiin ja yksittäisiin hetkiin. Kiteytyneet ja toisinaan poeettisesti virittyneet lauseet luovat maailmoja kerrotun maailman sisälle.  

Teos rikastuttaa lukijan historiallista mielikuvitusta. Menneisyys on läsnä kielen, henkilöhahmojen maailmankuvan ja miljöön tasolla, moniulotteisemmin kuin historiallisissa romaaneissa usein. Huomionarvoista on myös kerronnan eettinen taso: Teos rakentaa kulkemaan pakotettujen ja vähäosaisten näkökulmaa, tuo esiin marginaalissa elävien iloja, kärsimyksiä ja pyrkimyksiä. Teosta läpäisee filosofinen pohdinta paratiisin ja kulkemisen olemuksesta. Ville-Juhani Sutisen Paratiisista on aikaa kestävää kirjallisuutta, se jättää pysyvän jäljen lukijan mieleen.